Raution kolme harhalaukausta

HS:n toimittaja Yrjö Raution kolumni ”Maahanmuuttajien on opittava, että suomalaiset eivät voi luopua sukupuolten välisestä tasa-arvosta” http://www.hs.fi/politiikka/a1448511385875 rakentui kolmen keskeisen väitteen varaan.  Lähemmin tarkasteltuna Raution väitteet ovat niin sanottuja olkiukkoja ja harhalaukauksia. Perustelen alla miksi.

Raution väite 1)      Turvapaikanhakijat tai heihin lähtökohtaisesti myönteisesti suhtautuvat haluavat luopua tasa-arvosta. 

Väite on virheellinen. Silmiini ei ole osunut tällaisia toiveita kummankaan edellä mainittujen ryhmien esittäminä. Oletko sinä nähnyt jompaankumpaan ryhmään kuuluvan esittävän, että vaikkapa tasa-arvoisesta avioliittolaista pitäisi luopua, koska sellaisia ei hyväksytä niissä maissa, joista turvapaikanhakija pääasiassa tulevat? Minä en ole. Rautio kehuu tasa-arvoista avioliittolakia vastustaneen Sipilän puolustaneen tasa-arvoa, josta Raution toiseksi ääripääksi asemoivat ovat luopumassa. 

Raution väite 2)      Edellä mainitun ääripäähän kuuluvat ovat puolustelleet Kempeleen raiskauksesta epäiltyä ja hänen tekoaan.

Minun silmiini ei moista ole osunut – epäilty raiskaus on tuomittu yksiselitteisesti. Sen sijaan on arvosteltu menettelyä, jossa rikosepäilyä on reposteltu julkisuudessa suurin otsikoin ennen kuin poliisi on edes ehtinyt kuulla epäillyn rikoksen uhria. Lisäksi on arvosteltu hallituksen asiaan liittyvää kriisikokousta ylilyöntinä. On toivottu oikeusvaltion periaatteiden noudattamista, työrauhan antamista esitutkintaa tekevälle poliisille ja vaadittu malttia asian julkiseen käsittelyyn, jota on pidetty ennenaikaisena ja virheellisiin tietoihin perustuvana. Syntynyttä tilannetta on pidetty sekä asianomistajan että syyttömäksi todetun 15-vuotiaan kannalta kohtuuttomana.

Raution väite 3)      Monet maahanmuuttoa puolustavat kiistävät entistäkin ponnekkaammin ongelmat, joita siihen liittyy.

Kotouttamispolitiikan ydin on maahan tulleiden sopeuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan. On yksiselitteisen selvää, että samat lait koskevat sekä muualta tulleita että Suomessa syntyneitä. Tämä kerrotaan turvapaikanhakijoille, eikä tietooni ole tullut vaatimuksia siitä, että pitäisi jättää kertomatta tai että maahanmuuttajille säädettäisiin omat lait - ellei muun muassa ministeri Mäntylän esitystä erillisestä sosiaaliturvasta turvapaikan saaneille ei huomioida. 

Todellisuudessa keskustelua käydään suhtautumisesta maahanmuuttajiin, ei maahanmuuttoon. Nyt Suomeen tulleisiin turvapaikanhakijoihin kielteisesti suhtautuvat keskittyvät ongelmien esillä pitämiseen ja perustelevat asiaansa Raution tapaan raiskaustilastoilla. Vastustajien tavoitteena on voimistaa kielteistä suhtautumista turvapaikanhakijoihin ja saada siten kannatusta politiikalle, jossa rajat suljettaisiin turvapaikanhakijoilta. Puolustajat vastustavat puhtaan ongelmakeskeistä lähestymistapaa, pyrkivät estämään kielteisen suhtautumisen yleistymistä ja korostavat ongelmien ratkaisemista valistuksen keinoin. 

Maahanmuuttoon liittyvistä rikosoikeudellisista ja sosiaalisista ongelmista on tehty tutkimusta ja tutkimuksen keinoin on mahdollista analysoida raiskausrikollisuuden syitä ja etsiä keinoja sen torjumiseen. Tilastot eivät ole tutkimusta, eivätkä ne erittele tekojen motiiveja, luonnetta (esim. avioliitossa tapahtuva raiskaus tai ns. puskaraiskaus) eivätkä sitä, onko piiloon jäävän ja ilmoitetun rikollisuuden välillä eroja, jotka liittyvät rikokseen syyllistyneen etniseen taustaan. Tulkitseeko rikostilastojen perusteella argumentoiva Rautiokin tällaisen analyyttisen lähestymistavan penäämisen ”raiskaajien puolustamiseksi” ja vaatimukseksi vaieta ongelmista ja luopua tasa-arvosta. Siltä näyttää.