Riittääkö sata raiskaus- ja pahoinpitelyepäilyuutista päivässä?

Rikosepäilyjen näyttävä uutisointi on noussut suureen suosioon suomalaisessa mediassa aivan viime aikoina. Tässä kirjoituksessa arvioidaan tämän suuntauksen mahdollisuuksia ja osoitetaan, että niissä saattaisi hyvinkin piillä Suomen hätää kärsivän mediakentän pelastus.

Vuonna 2014 Suomessa tehtiin noin 32 000 rikosilmoitusta pahoinpitelyistä, noin 3000 seksuaalirikoksista ja noin 1000 raiskauksista. Rikosilmoituksia, joissa epäillyn raiskausrikoksen kohteena on ollut alaikäinen, tehdään vuosittain noin 150.

Kun jokaisesta tapauksesta tehdään ensin näyttävä uutinen kuten nyt on uutisoitu pahoinpitelyepäilyistä Heinolan torilla tai lähiliikenteen junassa tai epäillystä alaikäisen raiskauksesta Kempeellä, saamme jopa valtakunnan päämedioihin vajaat 90 pahoipitelyuutista päivittäin. Seksuaalirikostapauksista riittää kerrottavaa kahdeksan uuden tapauksen verrassa kunakin päivänä. Alaikäisiin kohdistuneiden raiskausepäilyjen uutisointimateriaalia riittää sitäkin noin yhden uuden tapauksen verran joka toiselle päivälle.

Kun sitten nykytrendin mukaisesti kustakin rikosilmoituksesta tehdään monta juttua, joissa uutisoidaan tekijän taustoja, esim. syntyperää (ulkomaalaistaustainen, Pohjois-Karjalassa asuva tai sieltä kotoisin oleva, työllinen/työtön/opiskelija jne.), riittää jutunaihetta vielä reilusti enemmän. Pelkästään kolmella jutulla per rikosilmoitus saadaan joku alaikäisiin kohdistunut raiskausepäilytapaus uutisiin taatusti joka päivä. Aina kun rikosilmoitus on jätetty, voisi media aloittaa tapauksen spekuloinnin, epäillyn ja hänen taustojensa jäljittämisen ja laajan tiedottamisen aiheesta. Paikallisia käytäisiin haastattelemassa ja kriisitukea kunnissa järjestävät tahot tulisivat tutuiksi. Tämä toteuttaisi median omaksumaa uutta käsitystä, jossa esitutkintaa suorittaa valtakunnallinen media. Tämä strategia on omiaan myös heikentämään niin sanotun vastamedian kilpailuasetelmaa.

Teemanumeroissa voitaisiin käsitellä esimerkiksi pohjoiskarjalaisten aiheuttamaa erityistä uhkaa, ovathan pohjoiskarjalaiset reilusti yliedustettuina esimerkiksi naisiin kohdistuvissa henkirikoksissa valtakunnalliseen keskiarvoon verrattuna*. Samalla Suomen sisäiset kulttuurierot ja lukuisat paikkakunnat tulisivat tutuksi kun pienillä paikkakunnallakin tehdyt rikosepäilyt nousisivat valtakunnan pääotsikoihin.

Jonkin verran tilaa käytettäisiin myös nyt jo useamman kerran nähtyjen tilanteiden vuoksi - rikosepäily osoittautuukin jo seuraavana päivänä aiheettomaksi poliisin aloittaman esitutkinnan myötä. Malttia, järkeä, sivistystä ja koulutusta arvostavalle suomalaiselle ja sen mediaväelle moinen vatulointi ei kuitenkaan riitä. Ongelmista on puhuttava ja kansalaisille on kerrottava heitä ja heidän turvallisuuttaan uhkaavista asioista avoimesti ja heti. Muuten turvallisuus ja oikeusvaltio ovat uhattuina.

*poliisin tietoon tullut rikollisuus vuosina 2012-2014