Perussuomalaisten puoluekokous Jyväskylässä kesäkuussa 2017 johti dramaattisiin lopputuloksiin puolueen eduskuntaryhmän hajottua heti kokousviikonlopun jälkeen. Hajoamisesta käynnistyi kiivas keskustelu siitä, oliko puolue vallattu ja olivatko niin sanottujen nuivien junttausporukat tehtyjen valintojen taustalla. Seuraavassa asiaa tarkastellaan äänestyslukujen valossa. Tämä tarkastelu on puhtaasti laskennallinen eikä esitä väitteitä eri äänestäjien absoluuttisista määristä. Sillä pyritään selvittämään eri ryhmittymien osuuksia annetuista äänistä. Esitetyt arviot perustuvat eri äänestysten tuloksiin, joissa on havaittavissa laskennallisesti yhtäläisyyksiä (puheenjohtajavaalit) mutta myös oleellisia ja tässä tehtävät laskennalliset tarkastelut mahdollistavia eroavaisuuksia (puoluevaltuustovaali).
Jälkimmäisenä puoluekokouspäivänä pidetty puoluehallituksen äänestys tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tehdä laskelmia äänestäjien mahdollisista taustoista. Perinteistä poiketen ja kokouksen puheenjohtajan yllätykseksi puoluehallituksen kokoonpanosta esitettiin kolme keskenään kilpailevaan listaa. Näistä lista A oli puolueen piirien esittämä lista. Lista sisälti piirien omat esitykset puoluehallitukseen. Lista B oli niin sanottu Seikun lista eli Seikku Kaidan toimittama lista, jota on sittemmin nimitetty Suomen Sisun listaksi. Kaita toimii aktiivisesti Suomen Sisussa. Se on itsenäinen järjestö, jonka piirissä toimii lukuisia nuivan siiven perussuomalaisia ja jonka puheenjohtaja on nuiva Olli Immonen.
Lista B sai äänestyksessä 157 ääntä eli 30,6 % kaikista annetuista hyväksytyistä äänistä (513 kappaletta). Lista B ei siis voittanut vaan piirien lista A sai eniten ääniä, 304 ääntä eli 59,2 % kaikista annetuista hyväksytyistä äänistä. Lista C oli niin sanottu Huhdan lista eli Espoon perussuomalaisten Seppo Huhdan toimittama lista, jonka kokoonpano poikkesi listasta A vain Uudenmaan piirin esityksen osalta. Huomautettakoon, että mikäli kaikki Halla-ahoa kannattaneet olisivat äänestäneet Listaa B, olisi se saanut 288 ääntä ja tullut valituksi. Tämän tarkastelun kannalta oleellisinta onkin juuri tämä äänestys suhteessa muihin äänestyksiin: Listaa A kannattivat SMPläisten lisäksi myös Halla-ahoa puheenjohtajavaalissa äänestäneet, jotka tässä tarkastelussa siis muodostavat oman ryhmänsä "ei-sisulaiset Halla-ahon kannattajat".
Verrataan seuraavaksi puheenjohtajavaalin äänestystuloksia näihin puoluevaltuustovaalin tuloksiin. Jussi Halla-aho, joka voitti vaalin, sai 949 ääntä eli 56,1 % kaikista annetuista hyväksytyistä äänistä, joita oli 1690 kappaletta. Mikäli oletetaan Suomen sisulaisten keskittäneen äänensä Halla-aholle, olisi puoluevaltuustovaalin mukainen ääniosuus (30,6 % 1690 äänestä) 517 ääntä. Loput 432 ääntä (eli 949 miinus 517 ääntä) Halla-aho olisi saanut ei-sisulaisilta äänestäjiltä. Vertailun vuoksi, Terhon saama äänisaalis oli 629 ääntä (37,2 %). Tämä laskutapa olettaa, että sisulaisten listaa kannattaneiden osuus kaikista äänestäjistä pysyi samana ensimmäisenä ja toisena päivänä. Osa äänestäjistä oli paikalla tai äänesti ainoastaan ensimmäisenä päivänä ja puoluevaltuustovaalissa annettiin yhteensä vain 564 ääntä.
Puoluevaltuustovaalia ennen oli äänestetty varapuheenjohtajien vaalissa. Otetaan vertailukohdaksi toisen varapuheenjohtajan vaali, jossa vastakkain olivat SMPläisen siiven Arja Juvonen (372 ääntä eli 37 % osuus) ja nuiva Teuvo Hakkarainen (636 ääntä eli 63%). Yhteensä ääniä annettiin 1008. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuoden 2013 perussuomalaisten puoluekokouksen varapuheenjohtajavaaleissa annettiin noin 750 ääntä.
Oletetaan, että kaikki Juvosta äänestäneet olisivat antaneet äänensä puoluevaltuustovaalissa listalle A. Kolmekymmentäseitsemän (37) prosenttia 513 äänestä on 190 ääntä. Halla-ahoa kannattaneiden ei-sisulaisten osuudeksi jäisi tällöin 304 miinus 190 ääntä eli 114 ääntä eli 22,2 prosenttia äänistä. Käytetään nyt näitä prosenttilukemia Halla-ahon saamien äänten alkuperän arvioinnissa:
Ei-sisulaiset kannattajat: 22,2 % x 1690 = 375 ääntä
Sisulaiset kannattajat: 949 miinus 374 ääntä = 574 ääntä
Nämä kaksi eri laskentatapaa antaisivat Halla-ahon sisulaisten kannattajien osuudeksi joko 517 tai 574 ja muiden kannattajien määräksi joko 375 tai 432. Kahdella eri tavalla lasketut tulokset eivät eroa merkittävästi toisistaan.
Laskennallinen tarkastelu osoittaa, että sisulaisten listaa kannattaneilla on todennäköisesti ollut merkittävä vaikutus puheenjohtajaäänestysten tuloksiin. Kun äänestäneiden joukko jaetaan karkeasti kolmeen osaan (SMPläiset, ei-sisulaiset uutta puoluejohtoa äänestäneet ja sisulaiset uutta puoluejohtoa äänestäneet), ovat näidet suhteelliset osuudet arviolta 35-40 % (SMP), 20-25 % (ei-sisulaiset uuden puoluejohdon kannattajat) ja 30-35 % (sisulaiset uuden puoluejohdon kannattajat). Luvut täsmäävät Terhon ja Halla-ahon kokonaiskannatusten kanssa: Terhon osuus 37 % ja Halla-ahon 56 %.
